Ilmoitin pitkästä aikaa Siitan näyttelyyn, kajaanin tamminäyttelyyn. Tehtiin yhteis keikka Liisan ja Kiisla the kukkakeppi koiran kanssa (siis uros ajokoiran pentu ). Siita oli heti sisään tultua häntä pystyssä, että missä, missä. Ahasta oli kyllä. Sen huomas jo siitä, että siitaakin rupes siellä maassa vähän hirvittämään ja tuli mun syliin istumaan. Siitä oli sitten hyvä syödä ainakin yks hurvaton beagle ja iso amerikankettukoira, mitäs tuppaavat liian lähelle. Kiislakin yritti sopeutua joukkoon pieneen ja istui Liisan sylissä. Kehäsihteeri kävi useaan kertaan sanomassa kehänlaidalla ihmisille, että tuomari pyytää että koirien ei anneta olla kehän puolella. 

Siita meni kehässä ihan suht sievästi, ottaen huomioon että lahjattomat ovat treenanneet kerran ennen tätä kehää, sitten kevään jälkeen. Pöydälläkin seisottiin aika mukavasti, vaikka se nyt ei mikään mielipaikka ole. Paikallaan aseteltuna neidille iski päänpyöritys tauti ja mulla narisi hampaat...oo nyt jo p*****e paikallas. Siitasta vaan oli niin kivaa. Saatiin erinomainen arvostelu,mutta takaliikkeiden epätasaisuus tms. pudotti arvosanan Erittäin Hyvään, mutta olen tyytyväinen. Sijoituttiin avoimessa luokassa kolmanneksi. Hieman se siita näytti pieneltä niihin isoihin narttuihin verrattuna, mutta minkäs teet ku ollaan sporttimallia.

Ahtaus sen kun jatkui. Yritin käydä kattomassa ajokoirakehää. Kiisla oli juuri arvosteltavana. Harmittavasti se suuri, löysä ja notkoselkäinen urospentu voitti "kukkakepin". Kiisla sai kuitenkin KP:n josta ruusuke, mutta ei palkintoa (sisäpiiriä on jo useampaan otteeseen kohdannut tämä sama katala kohtalo, heh) Hienosti pikkumies siellä ahtaudessa jaksoi olla reippaana, tylsyys vähän iskee nuoreen mieheen ku ei oo mitään tekemistä. Siita touhus sitten ihan omiaan, söi kaikki maasta löytyneet namipalat mitkä jotkut nirsot koirat olivat jättäneet. Tulomatkalla siitan sitten nukkui kokoajan.