Vuorokausia nyt 58. Pentuloota on vielä tyhjä. Sen suurempia muutoksia ei koirassa ole havaittavissa. Joten voi ihan hyvinkin penikointi venyä ensviikon alkuun. Käytiin Siitan kanssa kahestaan kävelyllä ja poikettiin kovasta tuulesta johtuen metsäpolulle. Iiron jätin suosiolla kotiin, koska Siitalla on semmonen periaate, että vaikka vautia ois sata lasissa niin hän johtaa osastoa. Nyt se malttoi jopa välilä kävellä, mutta silloinkin piti minun ottaa tipuaskeleita, että en vain mene sen edelle. Ruoka maistuu yhä, ylitöpäisen juomisen ja kusemisen se jätti pari viikkoa sitten.

Itseäni hirvittää ihan kauheasti. OIen nähnyt jo unta, että jotain ikävää sattuu ja en osaa käyttää kännykkää jotta voisin soittaa eläinlääkärille. Pennutus on niin rankka, että kaikki koiramme Iiroa myöten kuolevat. Viime viikonlopun häämme, eivät jännittäneet. Oli tutut ihmiset paikalla ja tutussa paikassa vihkiminen. Olen niin monet häät juhlinut kaveri ja sukulaispiirissä, että tietää jo mitä se on. Mutta tämä penikointi, se on aivan uutta ja en ole ollut koskaan mukana pennutuksessa. Migreeni näyttää taas hyökkäävän, joten jännitystä on ilmassa. Pitää vaan yrittää olla koirien kanssa ihan normaalisti jotta jännitys ei tartu niihin tai pikemminkin Siitaan.