On se koiranpennun elämä rankkaaa...ensin herätään...pissitään...syädään...pissitään...nukutaan jälleen ja pissitään....

Yhtenä aamuna mä vetelin sikeitä, oli uni tullu ilalla kesken leikin

Sit mä heräsin ja lähin ulos...Iiro-pappa oli ulkona mä lähin sitä morjestaa

Isukki ei jostain syystä kauheesti minusta välitä, mä koitan näyttää, että olen hyvin hyvin pieni ja vaatimaton elukka...se vaan murisi ja jatko matkaa

Minä sitä kuitenkin seuran kui venyvä räkä...pappa ei oikein vieläkään välittänyt minusta, murisi vain mennessään.

Sit mua tympäs koko ukko ja sanoin, sille että se on kuule nyt kalkkis moro mä lähen sisälle...

 

Into: "Katteli se mun perään joten kait sille ikävä tuli" Iiro: "Jes, nyt se riiviö osas lähteä hippasee"

"Mä olen ihan rikki", huokailee Iiro

Sisällä olikin sitten äitee jonka kanssa mä rupesin painimaan

Äitee on niin ymmärtäväinen pikkuriiviöitä kohtaan

Mutta tuli meillekin sitten väsy...mä jouduin nukkumaan alapetissä ku olen pienempi