Koira piireissähän minut tunnetaan tällaisena kun olen, ulkonäöllisesti että luonteeltaan (luonnevikainen narttu, niinhän se meni?) , mutta moniko tietää/muistaa että minähän olen ollu hevostyttö? Minä kyllä muistan...muistin virkistämiseksi kaivelin vanhoja valokuvia (ne jotka ei tiedä niin ennen niitä kuvia otettiin kameralla missä oli filmi, se kehitettiin ja maksettiin sellaisista valokuvapaperi kuvista, jotka sitten laitettiin kansioon missä oli valokuville omat muovitaskut) no näitä kuvia kuitenkin katsellessa löytyi pari kuvaa mitkä pisti itkettämään. Miten ihmeessä sitä on itsensä päästänyt tähän pisteeseen, eikö nyt silmät päässä ole nähnyt, järki ajatellut ja suu sanonut, että olet sinä sitten lihava (siis minä, et välttämättä sinä joka luet tätä tekstiä). Ei nähtävästi. plus 30 kiloa on tehnyt tehtävänsä....sanovat että lihavat ovat lepposia...miten musta tuntuu että ku mä oli hevospiireissä niin 25 kiloa köykäisempänä olin tosi söpö, mukava ja puhelias nuori parikymmpinen neiti ihminen. Mikä minä nyt olen? Kohta kolmekymppinen yli 30 kilon ylipainon omaava, kärtyinen akka. Ihan tosi...eikä tämä ole mitään tulevaa kolmen kympin kriisiä..minä kuitenkin olen vielä 28v ;)
Jos mä onnistuin sen tekemään koiralleni, niin miksi sitten en itselleni?
Mitään laihdutuskuuria en nyt aloittanut...ne ei ole ennenkään onnistuneet. Pitää tehdä muutoksia elämässä, eli ne pahat tavat ja niitähän on. mm.kauppareissu karkit, ylen syönti ja varsinkin iltavuoron jälkeen syöminen ja tämän pirun ruudun edessä ruokailu,,,nyt on sallittu vain juominen (oli se sitten mitä tahansa). Liikuntaa pitää myös lisätä, kunto pyörä on saanut jo jonkin verran kyytiä, mutta levätä pitää muistaa myös.
15.9.2000 miinus 25kg sitten...
15.9.2000 miinus 25kg sitten...
Tällä kuvalla on nyt oma paikka, meidän jääkaapin ovessa. Pysykööt siinä ja muistuttakoot minua, että silloin ennen,,,kaikki oli hoikempaa. Mulla oli hitto sellaiset oikeat farkut jalassa, ei siis mitkään venyy vanuu stretsit mitä ne nykyää on..vaan ihan sellaiset että napit piti napittaa kiinni vetämällä vähän vatsaa sisään, sellaisia ne farkut oli ennen.
Koiraihmisten kommentit tästä heppakuvasta tuonna alalaitaan kiitos ;)
Pahin painajainen...
Oletko joskus nähnyt unta, että kello ei herätäkään? olet menossa johonkin tärkeään tilaisuuteen ja myöhästyt? minä en ole vain nähnyt unta, mutta näin tapahtui. lauantaina meillä oli (tai voin kyllä melkein jo sanoo että minulla, enkä häpee yhtään sanoa tuota) järjestettävänä pitkäjalkaisten eli suomenajokoirien aluevalintakoe. Perjantai meni heti töiden jälkeen tavaroiden roudaamisella paikasta aa paikkaan bee, pottujen kuorimisella ja pullien polttamisella. Ilta tuli , sitten yö. Laitoin kännykän kellon herättämään (niin kuin joka päivä). kahden aikaan heräsin ku neiti huusi, että hänellä on jano..päästä se juomaan ja takaisin sänkyyn. Katsoin kelloa..kännykässä näkyi kellon kuva sen merkiksi että se on herättämässä. Sen piti olla soimassa 03.30...kun heräsin kello näytti 04.42...minun piti olla neljältä koepaikalla kahvin keitossa...tuli pienimuotoinen hätä ja paniikki, jäi kuule aamutoimet aika minimiin. Ku sain tuon italiaanon tuossa pihalla käänettyä, löysin matkalla Juhan numeron ja soitin sille, että missä, mitä ja milloin, mä en tiedä mistään mitään. Juha yritti rahoitella, että et ole myöhässä...mä olin 45minuttia myöhässä joten olihn minä MYÖHÄSSÄ!. Eikä siinä vielä kaikki..saavuin koepaikalle jossa ylituomari jo odotti ulkona (mulla tietty aivaimet) kahvit sain keitettyä (mitähän lie myrkkyä tuli) ja pullat...ne kolme täytepulla pitkoa...ne oli...TÄRVELTY. Lukion porukka oli ollu iltaa viettämässä siiponkosken koululla ja varaamani pulla pitkot oli hajoitettu...harmi ku jäi se kamera aamulla siinä pikku kiireessä kotiin, niistä ois saanu hyviä otoksia. Jotku oli ollu vähän nälkäisiä ja olivat ottaneet suupaloja pitkin pullapitkojen reunoja. Onneksi oli niitä mun perjantai iltana polttamia pullia varalta...
Päivä meni kuitenkin hyvin, ainakin omalta osaltani, vaikka jalat kipeet olivatkin. Työt jatkui sitten tänä päivänä koepaikan siivoamisella ja niiden tavaroiden palauttamisella paikkoihin aa ja bee. Mut se täytyy sanoa, että beaglekokeissa tykkään olla, mutta nämä pitkäjalkaisten kokeet...
Koiraihmisten kommentit tästä heppakuvasta tuonna alalaitaan kiitos ;)
Pahin painajainen...
Oletko joskus nähnyt unta, että kello ei herätäkään? olet menossa johonkin tärkeään tilaisuuteen ja myöhästyt? minä en ole vain nähnyt unta, mutta näin tapahtui. lauantaina meillä oli (tai voin kyllä melkein jo sanoo että minulla, enkä häpee yhtään sanoa tuota) järjestettävänä pitkäjalkaisten eli suomenajokoirien aluevalintakoe. Perjantai meni heti töiden jälkeen tavaroiden roudaamisella paikasta aa paikkaan bee, pottujen kuorimisella ja pullien polttamisella. Ilta tuli , sitten yö. Laitoin kännykän kellon herättämään (niin kuin joka päivä). kahden aikaan heräsin ku neiti huusi, että hänellä on jano..päästä se juomaan ja takaisin sänkyyn. Katsoin kelloa..kännykässä näkyi kellon kuva sen merkiksi että se on herättämässä. Sen piti olla soimassa 03.30...kun heräsin kello näytti 04.42...minun piti olla neljältä koepaikalla kahvin keitossa...tuli pienimuotoinen hätä ja paniikki, jäi kuule aamutoimet aika minimiin. Ku sain tuon italiaanon tuossa pihalla käänettyä, löysin matkalla Juhan numeron ja soitin sille, että missä, mitä ja milloin, mä en tiedä mistään mitään. Juha yritti rahoitella, että et ole myöhässä...mä olin 45minuttia myöhässä joten olihn minä MYÖHÄSSÄ!. Eikä siinä vielä kaikki..saavuin koepaikalle jossa ylituomari jo odotti ulkona (mulla tietty aivaimet) kahvit sain keitettyä (mitähän lie myrkkyä tuli) ja pullat...ne kolme täytepulla pitkoa...ne oli...TÄRVELTY. Lukion porukka oli ollu iltaa viettämässä siiponkosken koululla ja varaamani pulla pitkot oli hajoitettu...harmi ku jäi se kamera aamulla siinä pikku kiireessä kotiin, niistä ois saanu hyviä otoksia. Jotku oli ollu vähän nälkäisiä ja olivat ottaneet suupaloja pitkin pullapitkojen reunoja. Onneksi oli niitä mun perjantai iltana polttamia pullia varalta...
Päivä meni kuitenkin hyvin, ainakin omalta osaltani, vaikka jalat kipeet olivatkin. Työt jatkui sitten tänä päivänä koepaikan siivoamisella ja niiden tavaroiden palauttamisella paikkoihin aa ja bee. Mut se täytyy sanoa, että beaglekokeissa tykkään olla, mutta nämä pitkäjalkaisten kokeet...
Kommentit