Oli pitkästä aikaa kaunis aamu jänisjahdin kannalta. Markus tuntui aamulla tupisevan siitalle "se on tänään sitten viimeinen mahdollisuus näyttää mikä olet....sieltä tulee tänään jokun takajalat vain repusta näkyen...se olet joko sinä tai jänis, valitse" Iirolle se tuntui läpättävänä (siita oli jo murtautunut ovesta eteiseen odottamaan) "Sitten kun sinusta aika jättää, niin me otetaan tämmönen samanlainen hyvä puppekoira, eikä tuommosta sirkuspelleä"

Puoli 11 tuli kuitenkin soitto, että jänis oli nurin ja Siita oli ajanut hyvin. Sitten kuitenkin puhelu katkesi, koska syyllinen oli tulossa murhapaikalle. Koirat olivat hakeneet 45min ja ajaneet 45min. Viime syksystä poiketen....siitan ja iiro väli ajossa ei ollut enää 30minuuttia vaan 30 metriä. Pellekoululainen oli ajanut tarkasti jälkiä pitkin ja antanut ääntä juostessa. Nyt sitten joku ihmettelee että mitä? Viime syksynä kun siita antoi ajossa ääntä, se aina pysähtyi haukkumaan ja jatkoi sitten palan matkaa hiljaa juosten, taas pysähtyi haukkumaan jne....Siksi se jäi aina niin pirusti jälkeen. Tänä syksynä meidän blondi on oppinut tekemään kaksi asiaa yhtä aikaa :)

Siita oli käynyt vain toteamassa jäniksen ja pari kertaa haistellut sitä. Markus ei yhtään hoksannut, että se ois pitänyt kytkeä koira. Iiro kun aina jää odottamaan, että saa osuuden saaliista. Siita oli ottanut jalat alleen ja kohta oli tutka näyttänyt vitosta. Iiro sitten oli ottanut palan painiketta ja oli lähtenyt hakemaan uutta. Koirat olivat saaneet toisenkin jäniksen ajoon, mutta Markus otti koirat kiiinni, ennen kuin tulee säkkipimeää. Mutta tällä toiminnalla siita lunasti paikan itsenäisyyspäivän jahtiin jonne Markuksella oli suunnitelmissa lähteä serkkupoikansa kanssa....ovat vaan luvanneet vesisateita, saa nähä.

p.s. Valitettavasti saaliista ei ole kuvaa koirien kanssa. Jänis hieman kärsi ampuma tilanteessa joten en kehtaa siitä kuvaa ottaa ku puuttuu osia.

-Erja-