Niin se vaan on, että loppuhan se nurmikon leikkuu Erjaltakin tälle vuotta. Tai no sais tuon varmaan vielä kerran leikata, mutta arvatkaapa kiinnostaako. Kaksi puuta meillä on pihassa ja näyttää siltä että haravallakin ois töitä, arvatkaa kiinnostaako sekään. No pakko kait se on, keväällä muuten kiroan kahta kauheammin ku ne on liiskaantunut  siihen ylipitkään nurmikkoon kiinni talven aikana.

Se on taas se aika vuodesta kun silmät ristissä yökaudet laukataan vuoron perään kuivaajalla, tarkistamassa onko lämmöt ok ja mikä on viljan kosteus prosentti. Anoppi kysyi, että eikö minua pelota käydä yöllä siellä pimeässä? Itse asiassa mulla ei kyllä ole ikinä hajuakaan että olisin siellä käynyt, joskus nukkumaan takas kömpiessä käy vaan mielessä, että olikohan mulla edes housut jalassa ku  kävin ulkona? Iiro on myös ollu ahkera kaveri, se käy Markuksen matkassa kuivaajalla ja jos ei muuta niin aikankin se syö siikasia minkä ehtii ja sitten oksentaa aivan just vasta pestylle matolle. Traktorissa se tykkää istua ja ottaa kyytiä. Oli se kerran tosin hypännyt pois hytistä omin voimin ja ku Markus tuli takas kuivaajalle oli koira käppäillyt siellä pihalla, ihan irti.

Iiron kanssa olen pari kertaa käynyt metsällä samoin Markus. Kunhan pelto työt on tehty niin pääsee pappa sit ihan oikeesti kunnolla jahtiin. Siitan kanssa me ripustettiin tutka naulaan ja keskitytään kaikkeen muuhun hömppään. Ei oo se mettä juttu oikein meidän kummankaan leipälaji. Jos minä jollekin sanon, että käyttäkää pentukoiraa YKSIN metsällä, käyttäkää sitä sellaisissa paikoissa missä on oikeesti JÄNIKSIÄ, ja käyttäkää sitä oikeesti paljon siellä METSÄSSÄ. Niin uskokaa minua. Tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä olen tehnyt. Sellainen sanonta on, että "virheistä oppii", toivon kovasti että näin on...

Hittolainen ku tätä aikaa on taas kulunut, niin ei voi pieni mieli muistaa mitä on tapahtunut...No ajokokeessa olin tuomarina, Keski-pohjanmaan beaglekerhon järjestämässä Piirinmestaruus kilpailussa joka oli samalla valinta koe pohjan lohkoa varten. Näillä näkymin lähden myös pohjanlohkoon tuomaroimaan.

Mätsäriin pääsin myös tuomari tehtäviin. Harmi ku oli niin vähänlaisesti koiria, mutta kyllä ne parhaat vähistäkin  löytyi. Ihan kivaa tuo tuomarointi homma ja mukava neuvoa uusia harrastajia ja antaa vinkkejä.

Siitan olen ilmoittanut pariin näyttelyyn, Seinäjoelle ja Jyväskylään . Lähetään perhe Pinolan kanssa baanalle ja tuntuuhan noita riiviöitäkin tulevan näyttelyihin näytille, kiva nähdä pitkästä aikaa.

Kaikennäköisiä suunnitelmia ja säätöjä on...katsotaan nyt mitä ensi kevät tuo tullessaan...

Ai niin..olihan meillä tässä 3 yötä vieraskin...5kk ikäinen Pohjanpystykorva narttu Totti. Hivenen oli totti vilkas ja energinen niin kuin pennun kuuluukin olla, mutta...hivenen liian äänekäs meidän perheeseen. Kyllä taidetaan pysyä näissä luppakorvissa. Nyt ymmärrän kyllä miksi beagleä on helppo pitää aivan seurakoirana, nehän ovat HELPPOJA rotuja pystykorviin verrattuna.