Viimeistä viikkoa viedään nyt. Tänään eno kävi hakemassa tuon meidän vuosia lainassa olleen pirttipöytä kaluston. Pöytä ei enää ulkovuori rempan ja oven kapenemisen myötä mahtunut ovesta joten se pukattiin pihalle olkkarin ikkunasta.  Markus teki osansa muuttohommissa ja kantoi pienen lipaston autoon, minä kiikutin seinäpeilin perässä sinne. Keittiön kaapeista tyhjensin muovikuppeja ja kippoja pahvilaatikkoon. Markus tuumi, että meillä on nähtävästi ruokapuoli muuttanut jo uuteen kotiin ku jääkaapissa ei ollut mitään. Juu ei olekkaan, ollaan melkeimpä koko viime viikko syöty anoppilassa joten ei oo tullut tiitonrannan kodin jääkaappia paljo täydennettyä.

Eilen olin pyhäjärvellä beaglein PM-kokeessa tuomarina. Kiva ilma oli, aamulla satoi aivan vaakana vettä. Onneksi mulla oli  sadehousut ja takki. Sade kuitenkin väheni ja lopulta toiselle erälle loppui. Olin tuomarina Pöyhärin Kolmiston Japelle joka lopulta voitti piirinmestaruuden, onneksi olkoon vaan.

Toissaviikolla meillä sattui yölllä pieni välikohtaus sängyssä kun Siita kävi Iiroon kiinni sillä seurauksella, että Iirolla on nyt nenässä Fiiatin merkki (eli karhun kynnen jälet). Jotenkin se kait omi minua ja sänkyä, vaikka on se Iiro ennen sänkyyn mahtunut vaikka siellä on Siitakin ollut. Nyt kuitenkin otettiin ihan uudet käytönnöt koirien tai oikeestaan Siitan kanssa. Sänkyyn ei ole enää asiaa ja nojatuoliin syliinkin pääsee vain jos omistaja niin haluaa. Normaalisti jos olen jotain kuppeja ja kippoja antanut niille lattialle nuoltavaksi niin molemmat ovat ne putsanneet. Nyt annoin lattialle kupin, mutta kielsin Siitaa sinne menemästä ja annoin Iiron sen nuolla. Kerran Siita kokeili, että no jos nyt minä kuitenkin menisin. EI. Siita lähti sitten kauemmas kattomaan ku Iiro sai nuolla kupin. Oli se vähän ihmeissään, että no kuis hän ei nyt?

Samoin koirien rapsutus järjestys on nyt se, että puhuttelen ensin Iiroa ja työnnän Siitan pois luoltani. Siita tulee vasta myöhemmin minun kutsustani rapsuteltavaksi. Iiron nukkumapaikalle Siita ei mene vaan tytyy omaan vähän vähemmän pehmeään versioon. Ihan kivasti näyttää nyt menevän. Siita vaan on päästetty meidän perheessä liian liki ihmistä tai toisin sanoen sitä on inhimmillistetty liikaa. Ja sitä myöten se luulee, että mm. minua pitää suojella kaikilta muilta minua lähelle tulevilta koirilta. Hubaa ja hauskaa niillä näyttää olevan entiseen malliin, varsinkin kun näyttää siltä, että Siitalle rupee kohta varmaan pukkaamaan juoksua. Ainakin sen pissat kiinnostava Iiroa kovasti ja ompas se kerran jo erehnyt nylypyttämään minun jalkaa (siis Siita) ja sehän on sitten sen merkki ;)

Tämä on siis Iiron paikka ja asento missä nukkua ;)

Ja tässä Siita joka on nyt alennettu meidän perheessä, eli se joutuu nukkumaan lattialla ja vielä kovemmalla patjalla kuin Iiro. Niin ja sillä ei oo tyynyä ;)