Ja MINÄHÄN saan, mutta koira ei

Oli niistä järkevistä ratkaisuista viimeksi "puhe", niin tässä kuva sarja tästä minun kissan paskalaatikosta ja ruokailu nurkkauksesta, joka ei oo kauheen järkevä ratkaisu, mutte ei ole paljon muutkaan tässä kuvasarjassa.

Alpon pissalaatikko on sijoitettu tuohon nurkkaan niin, että laatikkoon sisäänkäynti kulkee nykyään tuolta patteripuolelta. Siksi, että koska ja kun, Iiro työntää pienen päänsä laatikosta sisään ja nauttii talon antimista. No...miksi se sitten on muurattu keittiöjakkaralla ja pyykkikorilla? Siitan takia. Alpon ruokakuppi (juu juu ei sais sijoittaa tarvelaatikkoa ja ruokakuppia noin lähelle toisiaan, tiedetään) on tuolla asekaapin ja laatikon välissä. Siita murtautu aina sinne kupille (vaikka se olikin tyhjä) työntömällä tuota laatikkoa pois. Laitoin siihen tuon jakkaran, mutta ei se sitä estänyt. Koska tiedän että se pelkää kuollakseen tuota  (KIN) pyykkikoria niin asensin sen hienosti kulkuväylän eteen.

Mutta ku Siita haluaa...yrittäis muissakin asioissa noi tomerasti ku tässä kissanruoan varastamisessa!

"Jos mää oikein varovasti tästä hiippailen niin toi pyykkikori ei ehkä hyökkää mun kimppuun..." (Alpo: "mää olen kyllä syöny kupin tyhjäksi että turhaa sä sinne vingut")

"APUAAAAA!!! Mä juutuin kiinni ja toi pyykkikori hyökkää mun päälle" (Alpo: "on se vaan sitten harvinaisen tyhmä jopa koiraksi, eiks niin?")

Että näin tällä kertaa...toinen yö kenneltilassa ja aamulla oli kovia paska kokkareita matolla. Helppo siivota ja langettaa murhaava katse asianosaisiin