Pyörittäähän se, vaikka välillä haluis että pysys nyt hetken paikoillaan ja antas minun olla...

Tänä viikonloppuna tuuli on kyllä sitten pyörittänyt ihan kaikkea. Se siitä kauniista keväästä. Perjantaina olin trimmauskurssilla. Iiro osallistui myös. Mullahan on jo tästä beaglen trimmauksesta pitkät perinteet ja olen siinä jos nyt ei aivan kansainvälisesti niin maanlaajuisesti siitä tunnettu Ei vaan, Iiro osallistui Furminaattori esittely osuuteen. Mä näytin että kuinka kätevä kapistus se on ja miten se toimii. Toimi se silloin, mutta tänään ku anoppi yritti sitä niiden kissaan niin sehän ei enää toiminut. En tiedä mikä siihen tuli, ihan niin ku se ois tylsyny/vaihtunu yhden yön aikana?

Iiro trimmauskurssin mallioppilaana

Lauantaina meninkin sitten  Kannukseen. Minua pyydettiin pikakomennuksella mätsäriin tuomariksi. Minähän lähdin ku paikkakin oli sisähalli. Ulkona olikin sitten sellainen kevät myrsky, että otan osaa ja voi voi niitä satoja ja taas tuhansia ihmisiä jotka 18.4 viettivät päivänsä ulkonäyttelyssä. Mätsärissä BIS 1 oli Skotlannihirvikoira ja BIS 2 Dreeveri jolla heilui häntä niin iloisesti, positiivinen kokemus.

Iirolla oli niin kylmä, että sen piti päästä peiton alle nukkumaan

 

Alpo on kans kekkuloinu sisällä, ulko-ovella se käy heittämässä sadasosa sekunnissa uukkarin takaisin, eihän tuonne myrskyyn kukaan mene.

 

Sunnuntai aamuna, kirjaimellisesti karkasin Pyhäjärven näyttelyyn. Mulla ei ollu lupaa eikä autoa (se ku on moottori remontissa), mutta niin mä vaan hiplasin käyntiin tuon lava-auton pihalta ja kaasutin näyttelyyn naapurikuntaan. Tuttujahan siellä oli koko kentura täynnä. Kehäsihteerinä, sihteeriharjoittelijoina, koiranesittäjinä ja muuten vain turisteina. Menihän se päivä näinkin, ilman koiria. Mä en kyllä ehtiny sanoa kuin päivää, niin mulle tuli koira esitettäväksi. Konsta Koposelta saatiin sitten näyttelytalutin lainaan, sellainen jolla mä halusin esittää. Tultiin pojan kanssa hyvin juttuun ja eka kerran meillä oli "yhteisiä juttuja" kehän reunalla, eikä vaan koiralla niitä omiaan EH1 tuli ja saatiin kyllä juosta ihan aamulenkin verran Lehtisen kehässä. Tuskin olisin viime syksyn kiloilla jaksanutkaan.

Testailin äidin uutta kameraa,sekä se että hädlättävä sanoivat yhtä aikaa yhteistyö ja avunantosopimuksen irti ja tässä tulos

 

Miettii syntejä syviä...

Tämän eläimen kans on taas kerran otettu yhteen. Milloin kissa menee väärästä kohtaa sen ohi, milloin Iiro. Tänä iltana viimeksi se kävi Iiroon käsiksi ku pappa käveli keittiöstä pois ja nähtävästi katsoi nurkkasilmällä Siitan jo tyhjäksi nuolemaa kuppia. Sen verran vanha ja viisas Iiro jo on, että ei se lähelle edes kävele. Mä en käsitä missä se ihana juniori beagle narttu on, mikä mulla vielä joskus oli. Tää nykyinen on ihan hirviö. Osataan me pysyä pois ihmisten ilmoilta syömästä toisitenkoiria, mutta ku se lihansyönti tapahtuu  siltikin vielä  kotioloissa   Mä ymmärrän kyllä nyt niitä perheitä jotka joutuu koirasta luopumaan esim. lapsen turvallisuuden tähden. On varmasti niitäkin joilla se koirainnostus lopahtaa ku perheeseen syntyy vauva, mutta on niitäkin jotka eivät uskalla pitää ko.koiraa lapsen takia. Ei siinä, että tässä nyt ois meillä perheenlisäystä tulossa, mutta tulipahan vaan tänäkin iltana mietittyä, että mitä jos se Siita ois käynyt kiinni ohi konttaavaan tenavaan? Onhan meillä suurimmaksi osaksi arki aivan normaalia kahden koiran ja yhden kissan kanssa elämistä. Enemmän täällä tappelee isäntä väki kuin koirat, mutta silti,  yksikin tämmönen rähinä on liikaa.