Ilmottauduttiin Siitan kanssa lännen lohkon kesäpäiville Uuraisten oikariin. Lähdettiin jo la aamuna ajelamaan. Koukattiin kokkolan kautta, koska siitalle oli varattu sinne puoliltapäivin nikamanniksauttajalle aika, Sirpa Muhoselle. Siitahan ei ravaa oikein puhtaasti, vaan sen hyppäyttää oikeaa takajalkaa. Nyt vaiva on ruvennut minuakin niin ahistamaan kun ei pyörälenkeistä tahdo tulla mitään. Ravi on semmosta känkkäsemistä ja laukkaaminen nyt ei tuota muuta tulosta kuin paska joutusammin ulos. Siitaa olen käyttänyt akupunkitossa, mutta sehän pelkää aivan kuollakseen hoitavaa eläinlääkäriä ja neuloja

Sirpan luona oli kodikas olo ja hoito tapahtui olkkarin lattialla. Minä istui vaan nojatuolissa ja sirpa juttelin ja rapsutteli siitaa. Siltä löytyi jumit niskasta, lonkasta ja selästä. Koira aivan nautti käsittelystä, siirsi jopa takapuoltaan lähemmäksi hoitajaansa niskan venytyksen ajaksi.Käsittelyn lopuksi se sai hepulit kun tiesi keittiössä olevan koirankeksejä ;) Kokkolasta lähtikin sitten matkaan ihan eri koira.

Oikariin perille päästyämme käytin sitä heti pienellä kävelylenkillä ja ravuutin...hitsi, se ravasi ihan oikein. Nyt kun käytin maanantaina sitä pyörälenkillä, se saattoi ottaa epäpuhtaan askeleen, mutta molemmilla takajaloilla joten se oli silloin ihan puhdasta laukkaa...ravuutin sitä semmoista vauhtia, että ei siirry laukalle...jopa asfaltin ja hiekan reunalla se pysyi koko ajan ravilla, mikä normaalisti aiheuttaa kinkuttamista. Siistiä

Niin, saavuimme siis oikariin järjestäjien jälkeen ensimmäisenä. Ensin meitä ei nähtävästi pitänyt tulla kuin kymmenkunta, mutta jostain niitä ihmisiä sitten rupes sinne virtaamaan ja meitähän oli jo toistakymmentä jotka jäi la iltana sinne yöksi. Käytiin saunomassa, naiset ensin vaikka heikoille jäille, näin muisti Valli todeta joka väliin ;) Miehet sitten saunoivatkin pidemmän kaavan mukaan. Muut istuttiin nuotiolla, syötiin makkaraa ja kuunneltiin Keijon haitari musiikkia.

Olipas kesäpäiville eksynyt eräs eläinrääkkäjä perhekin. Paistoivat makkaraa eivätkä huomioineen sitä pientä kipinä mikkona toiminutta beagleä, heh ;)

 isä Österbacka ensin....

ja emäntä perässä....

No ei huolta, kyllä se oli siellä yön pimeydessä jonkin verran sitä makkaraa syönyt koska sunnuntaina ennen mätsäriä se paskoi 3 kertaa, joten ei tainnut jäädä ilman makkaraa la iltana.

Hieman ikävä välikohtaus siellä nuotiolla pimeydessä kuitenkin sattui. Siita oli mulla kiinni ja pidin sitä jalojenivälissä, koska näytti niin ahkeraan työntävän nokkaansa nuotioon. Kohta kuitenkin maassa rupes käymään koiratappelu. Kukaan ei ehtinyt kissaa sanoa kun se alkoi. Leni oli pyyhältänyt paikalle, liekkö siitaa moikkaamaan, mutta meidän pikkurouvahan ei semmosta tunkeilua siedä ja kävi käsiksi. Leniltä lähti siivu kirsun sivusta ja oli tullut verta. Onneksi nenä kuitenkin oli sunnuntai aamuna vielä paikoillaa.

Se minulla pisti kovasti silmään, että kaikki (paitsi siita ja henkka) koirat olivat kytkettyinä flexeihin. Itse kirjoitin jo pentuohjeisiin,että jos olette flexin hankkineet niin hävittäkää se. Mua ihan oikeesti hirvittää nuo flexi viritykset,varsinkin näyttelypailoilla. Koirat pääsevät niiden avulla nopeasti ja pitkälle omistajastaan. Onhan niissä ne jarrut, mutta kuinka nopeesti siihen reagoi, että nyt se koira lähti. Varsinkin kun itellä on tällainen koira, että se ei siedä toisten koirien lähelle tuloa, niin vikahan on sitten aina minun koirassa jos jotain sattuu. Ei tietystikkään siinä jonka koira heiluu ja juoksee kuin päätön kana sen flexin päässä. Markuksen sekarotuinen veti niin monta flexiä suoraksi, että mentiin jo laskuissa sekaisin. Hirvein näky on kerran ollut kun isoa Jämptlanninpystykorva urosta talutettin näyttelyssä flexissä, sen mä sanon, että sen koiran ei ois tarvinnut kuin kerran riuhtasta niin omistajan käteen ei ois jäänyt kuin kahva.

Eli pliis, käyttäkää nyt ainakin näyttelypaikoilla koirillanne tavallista talutinta, vaikka oma koiranne ei muille mitään tekisikään, siellä on koiria jotka tekee sen sitten niiiden puolesta. No, se siitä valistuksesta tällä kertaa...

Sunnuntai aamu ei mulle oikein kauniiksi valjennut. Mulle tuli illalla kylki ja alaselkä kipeeksi. En paljon kunnellut luentoja, koska oli sen verran huono olo, että mieluummin istuin ulkona raikkaamassa ilmassa. Iltapäivällä sitten osallistuttiin mätsäriin, jossa Aila toimi tuomarina. Siita oli ihan porsas ja niin ku ei ois ikinä ollu näyttelykehässä...tässä kuva, missä emäntä jo vähän puree huulta, että jo on kumma jos ei se pää nouse sieltä ruohikosta...

Kuva: Hanna Saraketo

Aila valitsi siitan mätsärin kauneimmaksi, saatiin mainetta ja kunniaa ;) Tässä vielä yheiskuva mätsäriporukasta. Kaikki ei varmaankaan kuvassa ole koska aika moni otti porukasta valokuvia. Huomaa Siitan ja Ellun välissä hieno hajurako ;)

Kuva: Hanna Saraketo

Kiitoksia kauniista kesäpäivästä kaikille. Järjestelyt olivat onnistuneet ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Moni foorumilainen sai nyt kasvot, eikä kukaan tullut syödyksi...niin yhä edelleen siita ei syö muuta kuin raakaa beaglen lihaa, ei ihmisiä, ja emäntäkin malttoi olla murisematta :) Ensivuonna uudelleen???

 

p.s. Juu ei ne mun selkä oireet sitten parantuneet ja menin maanantai aamuna labraan ja sitten ilapäivällä lääkärille. Sain tämän viikkoa sairaslomaa ja vahvan antibiottikuurin, koska mulla oli munuaistason virtsatieinfektio, että oli sitten päässyt sekin vaiva vähän pahemmaksi. Mutta hengissä ollaa, kiusallakin.