Kaksivuotta sitten tähän aikaan oli hyvin, HYVIN väsynyt. Parivuorokautta Siitan kanssa valvoneena ja ensimmäistä koiranpenikointia jännittäneenä, lattialla lopen nukkuneena.  Sirpa assistenttina nämä pennut laitettiin alulle ja maailmaan, kiitos vielä kovasti Sirpa, apusi oli korvaamaton! Pennuille sain aivan ihanat kodit. Vaikka tässä itse hirveästä koiravauva kuumesta kärsinkin niin ei minua harmita, että ei silloin tullu jätettyä kotiin pentua (vaikka näin jälkikäteen ajateltuna SE ois ollu se helpon tapa lisätä omaa koiramäärää, JÄTTÄÄ vaan yks itelle). Kiitos vielä kasvattieni omistajille!! Olkaahan yhteyssä minuunpäin vaikka sähkpostin ja kuvien kera, Ilmosta ja Ellistä ois mukava saada uusia kuvia .

 

"nuuh nuuh..."

Jenna Intoa katsomassa

 

Isä ja poika

 

"Eihän näitä tule enää lisää, eihän?"

 

Muita kuulumisia

On ollut kyllä kaunis keväinen viikko. Koiratkin ovat tarhailleet melkein jokapäivä ainakin sen 12 tuntia. Siitakin on pysynyt pois kopista ja on  nukkunut ulkona toisella laverilla peiton päällä. Sehän joutuu kyttäämään että mitä se Iiro tekee (nukkuu toisella laverilla) joten eihän sitä kopissa voi olla.

Koiranäyttelypapereiden kanssa on saanut kyllä kans ajan kulumaan...tarvii laittaa myöhemmin yks kuva aiheeseen liittyen, mutta ei vielä ;)

Mä menin ja ostin itelle uudet ratsastushousut (ku edelliset on yhä edelleen liian ilmastoidun malliset ja ISOT) ja sattui sieltä agrimarketista tarttumaan sävysävyyn housujen kanssa ruskea kypäräkin. Niitä kävinkin sitten testaamassa Oksavalla Niinan suokkitammalla. Tämän tamman emällähän mä vedin ne pahat lipat silloin vuonna kirves ja nakki, josta tämä mun ratsastuskammo vähän juontaa. Kivasti meni ratsastus vaikka aika seipään nielly mä selässä olin, nyt ku katoin kuvia tapahtumasta.

Hopotihopoti...katse etsii varalaskeutumis paikkaa ;)

Mut helatorstaina mä sit kävinkin sellaisessa paikassa missä mä tunsin kyllä olevani kuin kotonaan. Iisalmessa OLD HILL RANCHILLA Western-kurssilla. Aivan mahtavaa oli ratsastaa lännen tyyliin. Ei ollu tietoakaan siitä seipään nielleestä Erjasta joka pelkää kaakin kaatuvan hetkenä minä hyvänsä. Sain hevosen taivuteltua ja kääntymään melkein kuin ajatuksen voimalla, LÖYSIN ohjin. Se hevonen myös pysähtyi kuin seinää ku mä  sanoin "Hoooouuuu". Tää on sellainen laji, minkä harrastamista tulen kyllä jatkamaan...tänne ku sais vielä mukaan tuon miehen joka asuu mun kanssa, mutta joka ei ole mulle sukua,niin avot ;) Mutta taitaa nuo naapurin lehmät lentää ennen sitä...