Siitasta on nyt toista kuukautta puhuttu ja kuvattu. Mutta onhan tässä pentuhommassa ollu mukana myös meidän toinekin koira, isän roolissa, Iiro.Iiro ei lukuisita yrityksistä huolimatta saa enää Siitaa kaveriksi sen leikkeihin. Mitenkään yksinkertainen koira se ei ole, kuvat vaan tahtovat aina vääristää suuntaan jos toiseen.

Iiro on tosi fiksu ja filmaattinen. Se on rauhallinen ja hyvin nöyrä. Uskoo kun sanotaan jos sattuu kuulemaan. Sen mielestä kaikki mitkä liikkuvat nopeammin kuin hän ovat turhia (eli koiranpennut ja varsinkin Maisa the cokkeri) Jänikset ovat tälle koiralle "puppeja". Se on innokas mettämiesten kaveri, aina valmis kuin tinasotaukko.

Vanhemmiten Iirosta on tullut hieman löysä, joka ilmenee ensimmäisten lumien tultua. Se on yksiääninen, jos se ulvoo tietää että sillä on nyt puppe hukassa. Haukotellessa se pitää ihmeellistä ääntä, joskus se jopa ihmettelee ääntä itsekkin.  Samoin sen oma "pikkupaukku" saa sen vaihtamaan maisemaan.

Kiltti se on, ihan tosi. Ei tee kärpäsellekään pahaa, mitä nyt joskus yrittää niitä lennosta syödä. Varsinkin omat rotutoverit saavat olla ihan rauhassa, myös urokset. Rupeaa kyllä tappeluun mukaan, mutta ei aloita sitä. Lähes kaikki ihmiset ovat sen mielestä kivoja, kunhan vain rapsuttelevat ja juttelevat sille. On myös virallisesti luonnetestattu ja hyväksi kehuttu.

Nämä kuvat on siis otettu tilanteesta missä Markus tarjosi Iirolle Mini Meal jogurrtipurkkia nuoltavaksi, mutta pisti aina välillä kannen kiinni sen kielen edestä. Siitäkös vaari veti pussillisen ryynejä nenään ja ilmoitti tyytymättömyytensä metsiemme veteraaneja kohtaan.

-Kuvaushetkellä eläimiä ei vahingoitettu-