ja huhtikuussa humahtaa. No niinhän se tuo lumikin näyttää sulvan oikein huminalla ja lähtevän pois. Kaikkea kivaahan se pihalta  paljastaa mm. koiran kakkaa. Miten niin, eihän meidän pihalla kakkaa voi olla. Kukaan ei voi (uskalla) tulla siitä mulle valittamaan koska se on tasan tarkkaan just ja ainoastaan minä joka ne sit loppukeväästä kerään pois.

Ei ole ollu oikein aikaa ja innostusta kirjoittaa tänne. Kotisivutkin odottaa inspiraatiota, vaan onhan tuo joulu tänäkin vuonna. Kahdesta sihteerin virasta pääsin nyt "eroon", ei niissä muuten mitään vikaa ole eikä minua todellakaan oo oltu kummastakaan potkimassa pihalle, mutta aika on nyt kortilla, se on nyt tämä vaihe elämässä menossa. Kennelseuraan minut valittiin johtokuntaan uudelle kaksivuotiskaudelle. Muuten aika menee kyllä opiskeluun. Ensimmäinen harjoittelu ja näyttö on nyt takana ja kiitettävänä se lähti lautakunnalle. Hyvä minä!!!

Kevään ja kesän näyttelykalenteria ei sit kannata mun edes vilkaista, menivät ja astuttivat sen ainoan näyttelykoiran jonka kanssa olisin voinu käydä jossain..PRKL No eipä siinä, vaikka mä kuinka yritän niin mulla ei oo mitään hinkua kehään. Kyllä se innostus taas sieltä joskus löytyy, mutta nyt on vaan niin paljon kaikkea muuta. Vaikka monta muutakin koirarotua on tässä ollut harkinnan alla seuraavaksi roduksi niin näyttää se kuitenkin siltä, että aina siitä beaglestä kuitenkin löytyy SE jokin. Jokunen mielenkiintoinen pentuekkin on, mutta jospa niitä ois sittenkin kun sen aika tulee. Olihan mulle viime syksynäkin moneen otteeseen kaksikin beaglenpentua yökylässä. Eihän sitä tiedä vaikka tänäkin vuonna

Allu poika meillä olikin viime syksynä hoidossa. Ihan yökylässä ja sit Seinäjoen näyttelyn aikaan päivähoidossa. Iiro taas on ollut Marmattilassa hoidossa kun me ollaan oltu reissussa..vuoroin vieraissa...oisko se taas seuraavaksi mun vuoro ottaa hoitolaisia? Koulussa innostuin kokeilemaan massasta muovailua ja tein ihan extempore beaglen (siitä piti tulla kissa).

Siitä sitten innostuin ja ajattelin tehdä kotona  Marjalle ja Matille Allusta "patsaan". Massan koostumus ei tullu kotona niin hyvä ja muutenkin tuo kaksivärinen beagle on vähän huono maaltata, ei tuu niin eläväistä  (malli kyllä on sitä) kuin kolmivärisestä, mutta ihan näköinen se oli, yhdellä pallillakin varustettuna

Tästä se ajatus läks...

Tämmönen siitä sit tuli

Ikävien sattumien vuoksi meidän vuosikokousmatka Jämsään kutuistui kahteen henkeen täältä suunnalta. Marjan kanssa lähettiin lopulta kahdestaan, matin jäädessä hoitamaan leikkauspotilasta kotiin.  Navigaattorista vaan oli nähtävästi poistettu kokonaan Jämsä ku se ajatti meidän kaikkialle muualle kuin sinne., mutta perille löydettiin. Porin suunnalta tuli  Marianne ja Markku  Jämsään Iipon ja Nitan kanssa. Maikku näytti mitä kaikkea fiksua heidän koirat osaa...meilläkin koirat osaa mennä sinne minne MUN sormi osoittaa ku sanon POIS!!! Illallinen oli hyvää, muistaakseni. Menin vain ihmisvirran matkassa lautanen kädessä. Illalla meille oli järjestetty karaokean laulu ja tanssimismahdollisuus, kiitos siitä järjestäjäjille! Tässä vaiheessa pitäis varmaan sanoa, että ens vuonna nähdään, mutta ku kuulin missä ko pirskeet järjestetään niin taitaa jäädä tällä kertaa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä.

Näyttelypaikka olikin minulle entuudestaan tuttu (sirpa sitä pölli kasaa en löytäny minkä takana kävin v.2005 oksentamassa sen pekoni hampurilaisen) koska olen siellä käynyt ryhmänäyttelyssä ja Siita sai ensimmäisen sertinsä kera ryhmäsijoitusten sieltä. Puolet kasvateistani esiintyi näyttelyssä Iippo ja Into. Ennen virallisten luokkien alkua oli lapsi ja koira kilpailu johon Jenna osallistui Iinnon kanssa. Parivaljakko tuli upeasti toiseksi ja saivat paaaaljon palkintoja, sekä emännälle, että koiralle. Mahtavaa, että tuollaista järjestetään ja juuri rodun päänäyttelyssä. Lisää näitä. Rotukehässä tuomari mm. sanoi Innon ja Jennan kehässä olon aikana, että miehet voisivat todellakin ottaa oppia näistä nuorista miten koiria esitetään ja niiden kanssa harjoitellaan JO ennen näyttelyyn tuloa. Taitaa myös kasvattajan pelottelulla olla näppinsä pelissä. Taisin sanoa Jennalle kerran, innon ollessa pentu että näyttelyyn ei oo sit asiaa ENNEN kuin koiralta saadaan hampaat katsottua kotona. Ja Jennahan teki niin kuin käsketään ja tulosta on tullu! Oli mukava nähdä molemmat pojat yhtä aikaa. Tykkään kovasti niiden tiiviistä rungosta ja etukulmauksista. Kaulaa ja päätä niillä sais olla enemmän, mutta eihän kaikkea voi saada vaikka haluaiskin. Into oli upeasti avoimessa luokassa neljäs (EH/4) ja Iippo ns. EH/5. Onnittelut!

Into ottaa rennosti kehänlaidalla

Into ja Iippo

Edellisen illan laulut ja tanssit painoi päälle ja tieto niistä kilometreistä mitkä oli vielä ajettavana joten lähdimme  jo junnunarttujen jälkeen hotellille (Kiitos Anne kyydistä) ja sitten kotiin. Kiitos parhaalle ystävälleni Marjalle matkaseurasta, Maikulle ja Markulle myös suuret kiitokset kun tulitte Jämsään (Marjatta, hyvinhän sä vedät!) Jennalle ja Päiville kiitokset kun tulitte näyttelyyn. Kiitos myös kaikille viikonlopun seurasta, tanssi ja laulukavereille. Ääni oli kyllä viikon kadoksissa, mutta se palasi kuitenkin kotiin.

Muita tuloksia

Into kävi kevät talvesta myös lonkkakuvissa ja tulokset olivat todella hyviä lonkkien osalta A/A !!!

Iippo  treenaa agia ja tokoa ja epävirallisissa agi kisoissa tuli myös hienosti menestystä ja tottakai paaaaalkintoja!! Täältä lisää Iipon talven agikisoista.

Iippo ja haisunäätä

 

Siita pieni syöpäläinen

Siitalta löytyi takimmaisista nisistä pahkurat eli nisäkasvaimet jotka leikkautin 4.3.2010. Myös sen oikeassa ronkassa oli kova pahkura jotka leikattiin. Nämä patit lähetettiin tutkimuksiin joiden tuloksia en vielä tiedä (eläinlääkäri ollu lomalla tässä välissä), mutta tulen ne heti ilmoittamaan kun saan tiedot. Samalla tieto lähtee myös rodun jalostusosastolle. Tikkien poiston yhdeydessä otettiin myös verta Hannes  Lohen geeniteutkimusta varten, lähinnä nyt tätä epilepsia tutkimusta varten. Silmäkulmasta poltettiin myös pieni näppylä/syylä. Se on kerran jo revenny ja vuotanut verta, mutta kasvoi uudelleen. Nyt silmä näyttää siistiltä, eikä se rähmi samalla tapaa kuin ennen.

Piti salaa ottaa eläinlääkärissä todistusaineisto kuva ku mua on epäilty, että puhun puuta paskaa

 

Elämä pönttö päässä oli raskasta aikaa koiralle. Se pelkäsi pönttöä niin kauheasti. Mä sitä tuunasin pienemmäksi, jotta se voisi edes maate pistää. Marja oli kusta housuun kun se näki Siitan pöntön. Allu avaruusapinan pönttöön verrattuna siitan lipare oli kuin papin  kaulus

Potilas ensimmäisenä iltana leikkauksesta

 

Ronkka näyttää vähän karulta...nyt jo parempi ku tikit on pois, kasvattais vaan sen karvan takaisin.

 

Unohtui varmaan puolet mistä piti kirjoittaa...no ei se haittaa, varmaan parempi, pahoittaa herkimmät pian mielensä jos muistaisin ;) Ai niin, vitillä meillä on JO sohva...taulutelkkari ostetaan ens kuussa. Kuviakin sit ehkä joskus ku jaksaa. Mut naamakirjassa nähdään ellei sit jo livenä.