Me fiksuina likkoin lähettiin Sirpan kanssa sitten oikein "aikaiste" liikenteeseen kun lähettiin Alavudelle näyttelyyn. Aijottiin olla sielä ekana paikalla ja varata näyttelyhäkki paikat. Kartanlukija kuitenkin tulosti sellaisen kartan joka kiemurteli kusikujien kautta...mutta perille päästiin ja eikös se ole kuitenkin tärkeintä. Häkkipaikat sieltä löytyi vaikka ahdasta oli kuin häkkikanalassa. Iiron kehä alkoi puoli kymmenen ulkona. Pakkasta oli reilu -15 astetta ja kylmä oli. Iirolla roikkui jääpuikot suupielistä ja sen alaleuka oli ihan huurussa. Iiro ois siellä astunut kaikki (paitsi sen ärsyttävän cokkerin pennun, vaikka se olikin jo ihan iso tyttö). Mieluisin näytti olevan Iita, siitan sisko. Mutta yhtä pihtari oli kuin siskonsakin. Urosten kans tehtiin myös tuttavuutta, ihan vain varalta jos niiden jalkojen välistä löytyiskin toisenlaiset vehkeet. Iirohan lähti vain mukaan korottamaan arvosanaa Palojärveltä ja näin kävi. Arvosteluun olin todella tyytyväinen ja Iiro sai EH ja ainoana vetsku uroksen voitti luokkansa. Maria-Riitan Asta oli ROP, muut eivät saaneet Eriä. Iitan tyttö Hutikan Flora oli hienosti ROP-pentu. Menestystä tulee varmaan tulevaisuudessakin siitä olen varma. Tässä kuva pikku floorasta.

Hutikan Flora ROP-Pentu

Maisa cokkeri oli ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa. Tsiikailtiin Sirpan kanssa muiden cokkereita. Ja jos joku katteli meidän äänekästä touhua niin me vasta tutustutaan tähän rotuun ja jos kateltiin teidän koiraa pitkin silmin niin tsekattiin vain miten koira on trimmattu :) Joku koira oli ROP ja joku VSP....Maisa sai hienosti EH:n ja mä olin kattovinaan, että ne kolme muuta sai ERIn. Maisa oli(s) siis ainut EH:n saanut. Muut siellä asetteli koiriaan ja sirpa tökötti sen näköisenä, että no mä nyt voin varmaan lähteä? Mä "kuiskasin" kehän laidalta, että "loppuun asti". Tuomari kuitenkin käski sirpan siirtyä kolmanneksi...HÄ....se toinen narttu olikin saanut EH:n ja koiran asetteluista huolimatta se jäi neljänneksi ja Maisa The cokkeri oli hienosti junnuluokan kolmas. Eipä oo EH tuntunut ikään noin hienolta. Varsinkin kun koira esiintyi oikein mallikkaasti koko kehän ajan. Hieno tyttö...jatketaan harjoitusta!

Ajeltiin samoja kusikujia takaisin Haapajärvelle. Blondit huomas sitten tulomatkalla, että hups kun on nämä tiet ovatkin liukkaat...no eihän sitä voi aamulla pimeässä tietää miltä se tien pinta näyttää :) Jälleen näkemisen riemu oli suuri kun palasimme kotiin. Siitahan oli jo  aamulla lähdössä mukaan, mutta valitettavasti tällä kertaa kyytille pääsi vain Iiro.