Alavudelle oli tiedossa oikein sukukokous. Siita, sen siskopuolet Lyyli ja Tanja.Siskon tyttö Floora. Siitan siskon veljen pojat Metku ja Eppu. Siitan ja Iiron mukulat Iippo ja Elli. Eli olihan tuossa jo sakkia kerrakseen. Aamulla pihaan saapui uusi luottokuskimme (siitan ja minun) Matti, kyydissään Lylleröt...öhöm...siis Marja ja Lyyli. Siita pakattiin takakonttiin sika osastolle ja loput possut sitten matkustivat ja röhkivät (lähinnä lyyli) takapenkillä. Mä toimin tunnetusti kartturina ja kerran meno matkalla ajettiin jo väärään...no sehän nyt ei ollu mikään yllätys. Tuo Etelä-Pohjanmaa on ollu aina vähän semmonen paikka että sinne pääsee joka kusi kujaa pitkin ja niitähän sitten ajellaan.
Alkuun näytti että kelistä tulee talvinen kun täällä oli jo vähän lunta maassa ja satoi räntää, mutta mitä etelämmäs ajeettiin niin sitä märemmäksi keli meni. Piti minukin hylätä kenkien jääpiikit yhellä huolstikalla ku ei siellä ollu lunta ja jäätä kuin veden muodossa. Oltiin meidän sukukokous porukasta ensimmäisenä paikalla ja valittiin paikkamme ja puolemme. Siita the lihansyöjää varten oli boxi, jotta saan jututtaa omia kasvattejani ihan rauhassa. Elliä ja Iippoa siinä jututeltiin omistajineen ja vaihdeltiin kuulumisia.Iipon mielestä äiteelle voi vallan hyvin käydä vähän huutamassa kun se siellä boxissa nökötti...vaikka kyllä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, sai se iippokin kuulla kenen boxi se on. Iippo oli kehässä ainoa urospentu ja sai Kunniapalkinnon vaikka oli vielä vähän keskeneräinen...HEI, milloin vajaa 8kk ikäinen on ollut vielä valmis?? Elli voitti sitten oman luokkansa myöskin kunniapalkinnolla ja oli vielä sisaruksista ROP-pentu. Onnittelut. Nyt pennuille rakkautta ja substraalia mettän lisäksi, niin ja Ellille vähän vähemmän safkaa *wink, wink* Toivottavasti näemme (ja näemmehän me) viellä kehissä. Ja toivottavasti joskus se ajokoekärpänenkin puraisee.
Aikuisten kehässä menikin sitten hienon hienosti. Lyllerö voitti junnunartut Erillä ja Siita Avo nartut...sit siskokset kilpailivat vielä toisiaan vastaan paras narttu kehässä ja Lyyli voitti sen paremmalla takaliikkeellä...ja onhan se muutenkin mun silmään parempi...Uroksissa paras oli kiistatta sukulaispoika Uljasaatu. Eppu ja Lyyli sitten kisasivat lopuksia keskenään jossa Eppu vei tällä kertaa pidemmän korren ROPilla. Meitä Hutikan Hurjia tyttöjä oli paikalla 4 joten Maria-Riitta sai kasvattaja ryhmänkin kasaan. Oltiin ROP-kasvattaja. Vielä kun kaikki (kiitos minunkin puolesta kaikille) jaksoivat jäädä isoon kehäänkin asti. Näyttelyn kauneimman kasvattaja ryhmän valitsi Paavo Mattila...kovasti se tykkäsi ryhmästä...kävi jo ennen kehää "ostattelemassa" Lyyliä ja Siitaa, mutta me vaan Matin kanssa ravisteltiin päätä sen merkiksi, että osta oma :D koko päivän oli varoittanut ihmisiä, että eivät tuki koiriaan liki Siitaa...siinä sitten kun BIS kasvattaja kuvaa otimme niin tuli sitten Matti Lyylin kanssa liian lähelle minua ja sehän ei meidän kunigattarelle oikein passanut...sai Lyyli huutia. Markus sanoikin kotona Siitalle, että se ei ole vikatikki, vaan pikatikki ;)
Kotimatka saattoi sitten alkaa hilpeissa merkeissä...käytiin ulkona syömässä niin kuin asiaan kuuluu. Siita tosin ei mun aamuisista arvailuista huolimatta nukkunutkaan tulomatkalla...en tiedä haittasko sitä se että lyyli sai olla takapenkillä vai mikä mutta siellä se istua tokotti kuin tikan poika peräkontissa boxissa. Kotona sille kyllä pissatuksen ja ruoan jälkeen kelpasi lepo ja uni.
Tässä vielä nämä Renkkotenkon kaksi sähköjänistä...ei oikein saanut niistä edustavia kuvia, ei sitten millään ;) Eli vas. Iippo ja oik. Iinu eli Elli
Kiitos vielä Masosen perheelle ja Mariannelle & Markulle, että toitte kasvattejani näytille...jos sitä seuraavaksi kokeillaan kehässä käyntiä näiden "pohojosen"-poikien kanssa.
Alkuun näytti että kelistä tulee talvinen kun täällä oli jo vähän lunta maassa ja satoi räntää, mutta mitä etelämmäs ajeettiin niin sitä märemmäksi keli meni. Piti minukin hylätä kenkien jääpiikit yhellä huolstikalla ku ei siellä ollu lunta ja jäätä kuin veden muodossa. Oltiin meidän sukukokous porukasta ensimmäisenä paikalla ja valittiin paikkamme ja puolemme. Siita the lihansyöjää varten oli boxi, jotta saan jututtaa omia kasvattejani ihan rauhassa. Elliä ja Iippoa siinä jututeltiin omistajineen ja vaihdeltiin kuulumisia.Iipon mielestä äiteelle voi vallan hyvin käydä vähän huutamassa kun se siellä boxissa nökötti...vaikka kyllä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, sai se iippokin kuulla kenen boxi se on. Iippo oli kehässä ainoa urospentu ja sai Kunniapalkinnon vaikka oli vielä vähän keskeneräinen...HEI, milloin vajaa 8kk ikäinen on ollut vielä valmis?? Elli voitti sitten oman luokkansa myöskin kunniapalkinnolla ja oli vielä sisaruksista ROP-pentu. Onnittelut. Nyt pennuille rakkautta ja substraalia mettän lisäksi, niin ja Ellille vähän vähemmän safkaa *wink, wink* Toivottavasti näemme (ja näemmehän me) viellä kehissä. Ja toivottavasti joskus se ajokoekärpänenkin puraisee.
Aikuisten kehässä menikin sitten hienon hienosti. Lyllerö voitti junnunartut Erillä ja Siita Avo nartut...sit siskokset kilpailivat vielä toisiaan vastaan paras narttu kehässä ja Lyyli voitti sen paremmalla takaliikkeellä...ja onhan se muutenkin mun silmään parempi...Uroksissa paras oli kiistatta sukulaispoika Uljasaatu. Eppu ja Lyyli sitten kisasivat lopuksia keskenään jossa Eppu vei tällä kertaa pidemmän korren ROPilla. Meitä Hutikan Hurjia tyttöjä oli paikalla 4 joten Maria-Riitta sai kasvattaja ryhmänkin kasaan. Oltiin ROP-kasvattaja. Vielä kun kaikki (kiitos minunkin puolesta kaikille) jaksoivat jäädä isoon kehäänkin asti. Näyttelyn kauneimman kasvattaja ryhmän valitsi Paavo Mattila...kovasti se tykkäsi ryhmästä...kävi jo ennen kehää "ostattelemassa" Lyyliä ja Siitaa, mutta me vaan Matin kanssa ravisteltiin päätä sen merkiksi, että osta oma :D koko päivän oli varoittanut ihmisiä, että eivät tuki koiriaan liki Siitaa...siinä sitten kun BIS kasvattaja kuvaa otimme niin tuli sitten Matti Lyylin kanssa liian lähelle minua ja sehän ei meidän kunigattarelle oikein passanut...sai Lyyli huutia. Markus sanoikin kotona Siitalle, että se ei ole vikatikki, vaan pikatikki ;)
Kotimatka saattoi sitten alkaa hilpeissa merkeissä...käytiin ulkona syömässä niin kuin asiaan kuuluu. Siita tosin ei mun aamuisista arvailuista huolimatta nukkunutkaan tulomatkalla...en tiedä haittasko sitä se että lyyli sai olla takapenkillä vai mikä mutta siellä se istua tokotti kuin tikan poika peräkontissa boxissa. Kotona sille kyllä pissatuksen ja ruoan jälkeen kelpasi lepo ja uni.
Tässä vielä nämä Renkkotenkon kaksi sähköjänistä...ei oikein saanut niistä edustavia kuvia, ei sitten millään ;) Eli vas. Iippo ja oik. Iinu eli Elli
Kiitos vielä Masosen perheelle ja Mariannelle & Markulle, että toitte kasvattejani näytille...jos sitä seuraavaksi kokeillaan kehässä käyntiä näiden "pohojosen"-poikien kanssa.
Kommentit