Niin, muuttuuko? Meidän tupa? Siltä se pahasti vaikuttaa. Uusin investointi on toi Crosstrainer joka pitäs jokaiselta löytyä kotoa ja ei riitä että se löytyy sieltä, sitä tulee myös KÄYTTÄÄ. Mun sisko on polkenut noita halpoja kuntolaitteita monta jouset suoriksi. Sille oli jo vihjattu että menee tekniikan maailman kuntosalilaitteiden testipolkijaksi

Kuntosalin laiskat asiakkaat loppuvenyttelyssä

(Huomaa lumet ikkunoissa, pikkusen on tuiskuttanut täällä)

Tosiaan lunta on nyt pari kolme päivää tullut siihen malliin että ei oo Markusta paljon kotona näkynyt. Me ei olla koirien kanssa päästy lenkille ku meidän lenkkireitti on aivan tukossa. Eikä sen auraaminen ole ensimmäinen linkomiesten työlistalla,höh. Siita aloittikin sitten sopivasti juoksun joten ei me nyt tuon herkkuperseen kanssa mihinkään ihmisten ilmoille lähetä. Kahdesti se on antanut Alpolle selkää. Molemmat kerrat on sattunu samalla tapaa. Minä laitan Siitalle juoksu housuja jalkaan ja alpo tulee koiraa puskemaan. Pikku emäntä vetää siitä herneen nekkuun ja sitten karva pöllyää. Ihmeen tyhmä tuo kissa ku ei se usko kerrasta eikä nähtävästi kahdestakaan. Iiro taas piti eilen sellaisen rähinän naapurin basset pojalle. Se on mustasukkainen ku HÄNEN hyvälle tuoksuvaa narttua joku muu uros katseleekaan siihen malliin. Niin pallitonhan se iiro on, mutta kyllä se muistaa mitä juoksunartulle tehdään. Mutta eiköhän tämä juoksu mene siinä niin kuin muutkin. Siita antaa vähän aikaa ymmärtää, mutta ei lopen ymmärrä antaa. Niin se vaan menee.

Tänään olin kaverina ku sisko ajoi varsaansa takaa (siis ei vielä kärryjä perässä). Ihan kivalta tuoksui taas hevoset pitkästä aikaa ;) Tulis jo kevät niin pääsis kokeilee sitä ratsastamista, saatan jo taipua hevosen selkään ihan omin voimin :) Mä vaan tarviin niiden mun kaatuma traumojen takia ihan oikeesti varma koipisen hevosen.

Miten toi ens viikon kalenteri näyttääkin mun pöydällä noin täyteen ahdetulta? En ois uskonu että tämä kotona olo vaatii jo kalenterin, että ei tule päälekäisiä menoja. Nooh, aikansa kutakin....