Talvi tuli eilen sunnuntaina takaisin...tai no missä se on koko talven sitten luurannutkin. Yllätys yllätys, olin näyttelyssä, Mervin ja yhden kultaisen kanssa. Minä kyllä näyttelypaikalla hävisin beaglekehän laidalle. Oltiin siis Kajaanissa. Näyttely paikka oli Kainuun Prikaatin alueella. Oikein passelli näyttely paikka. Kehät olivat suurimmaksi osaksi katoksissa ja pohjana asfaltti. Jos olisi satanut vettä olisi päässyt suojaan ja taas jos olisi paistanut aurinko niin varjopaikkoja olis ollut myös. No nyt tuuli ja oli ihan helevetin kylmä, mutta hei, ollan kainuussa ja on vielä talvi.
Alunperin oli tarkoitus että minä vien Lyylin näyttelyyn, mutta Marjalle sattuikin töistä vapaa viikonloppu joten he pääsivät itse. Ja ihan hyvä niin, Matilla ja Lyylillä menee niin hyvin putkeen tuo esiintyminen. Lyyli oli mahtavasti ROP ja sai kolmannen sertinsä (toi.huom. alle 1 vuotiaana ;) ) Ryhmäsijoitusta ei tällä kertaa tullut, ryhmässä kisasi kaikkiaan 7 ajavan ryhmän koiraa. Konsta eestiläinen nappasi ensimmäisen Sertinsä ja oli ryhmässä neljäs, onnittelut.
Näistä serteistä, vihon viimeisistä serteistä johtuu tämä kettuilu, vittuilu, puhumattomuus ja se että ei käydä edes onnittelemassa. ME joita nämä näyttelyt kiinnostaa HARRASTUKSENA emme ole syypäitä siihen että jonku koira ei sitä sertiä saa (vaikka sitä johonkin tarvitsisi) kun näyttelysäännöt ovat nämä kuin ovat. En ole vanhoilla säännöillä vielä ollut harrastuksessa mukana, silloin kun alle 2 vuotiaana ei saanut ottaa vastaan kuin ne kaksi sertiä jonka jälkeen sertiä tarjottiin seuraavalle jolla "kiintiö" ei ole vielä täynnä. Joten en voi verrata minkälaista kehissä on ollut silloin pyöriä. Saiko ennen paremmin koiralle sertin, vaikka se ei PN/PU 1 ollutkaan, vai jaettiinko sitä SA:ta silloin vain vähemmän? Minä voisin ehdottomasti olla sen vanhan säännön puoella jos vain me näyttleyistä harrastuksena kiinnostuneet ihmiset saisimme olla näyttelypaikalla niin että puukkoja ei lentele selkään. Mutta toisaalta täytyy kuitenkin mainta erään ulkomuototuomarin lausahdus "serti annetaan sille joka sen ansaitsee, ei sille joka sitä tarvitsee".
Viikko sitten sunnuntaina oli vetämässä Beaglekerhon näyttelytreeneja kannuksessa. Mukava nähdä eri ikäisiä ihmisiä ja koiria jotka ovat aidosti kiinnostuneita siitä miten beagleä tulisi esittää kehässä ja siitä, että sen kanssa tulee harjoitella näitä juttuja ennen oikeaan kehään menoa. Näyttely tilanne ei ole enää harjoittelun paikka. Harmikseni eilen Kajaanissa uros beagleissä suoranaista tuomarin pelkäämistä oli havaittavissa. Ei annettu mitata eikä koskettaa. Sellaisen "hei mä oon virtainen beagle"- koiran jonka hampaat oli vähän vaikeampi tarkistaa erotti heti siitä jolla ei ollut aikomustakaan antaa tulla tuomarin luoksensa. Tämän ensimmäisen tyypin koiran kanssa vaan paljon treeniä niin se onnistuu helpommin, koirat selvästi kuitenkin olivat luonteeltaa oikeita. Mutta tämän jälkimmäisen tyypin koirissa oli jo sitten selvästi havaittavissa luonteessa moitetta. Kyllä beaglen pitää päästä ihminen lähelle ja tulla itse puolimatkaan (jos ei perillekin asti) asti vastaan. Harmittavasti näitäkin beaglejä sitten palkittiin näyttelyssä, sanoi jopa tuomari ihan suoraan että katsoi nyt vähän läpi sormien.
Nyt vaan kerhot näyttelyharjoituksia järjestämään. Pohjois-Pohjanmaan beaglekerholla näyttää pyörivän joka viikko treenit. K-P bealekerholla nyt oli tällainen ainakin tämän yhden kerran harjoitus. Kannattaa olla vaikka metsästysseurojen tai muiden metsäsyskoirakerhojen kanssa paikkakunnalla yhteistyössä ja pitää näitä "metsästyskoiraroduille" tarkoitettuja näyttely treenejä. Siellä ei maisterin papereita tarvita. Vaikka koira kotona pelaisikin on tilanne heti toinen kun siellä on muita koiria ja vieras ihminen tutkii.
Kotiasioita
Eilen oli myös meidän tuvan lattialta (samasta kohtaa aina) löytynyt kuivunut pissa. Lauantaina iltapäivällä siivosin ja silloin sitä ei siellä vielä ollut. Iirohan se..mä luulin että pallien poistosta voi tulla virtsankarkailua, mutta ihan selvää sisälle kusemista en luullut siitä tulevan. Ulkona se ei myöskään enää, silloin kun käydään vain pihalla pissalla, nosta jalkaa vaan tekee kyykky pissan tyttöjen tapaan. No seurataan tilannetta.
Alunperin oli tarkoitus että minä vien Lyylin näyttelyyn, mutta Marjalle sattuikin töistä vapaa viikonloppu joten he pääsivät itse. Ja ihan hyvä niin, Matilla ja Lyylillä menee niin hyvin putkeen tuo esiintyminen. Lyyli oli mahtavasti ROP ja sai kolmannen sertinsä (toi.huom. alle 1 vuotiaana ;) ) Ryhmäsijoitusta ei tällä kertaa tullut, ryhmässä kisasi kaikkiaan 7 ajavan ryhmän koiraa. Konsta eestiläinen nappasi ensimmäisen Sertinsä ja oli ryhmässä neljäs, onnittelut.
Näistä serteistä, vihon viimeisistä serteistä johtuu tämä kettuilu, vittuilu, puhumattomuus ja se että ei käydä edes onnittelemassa. ME joita nämä näyttelyt kiinnostaa HARRASTUKSENA emme ole syypäitä siihen että jonku koira ei sitä sertiä saa (vaikka sitä johonkin tarvitsisi) kun näyttelysäännöt ovat nämä kuin ovat. En ole vanhoilla säännöillä vielä ollut harrastuksessa mukana, silloin kun alle 2 vuotiaana ei saanut ottaa vastaan kuin ne kaksi sertiä jonka jälkeen sertiä tarjottiin seuraavalle jolla "kiintiö" ei ole vielä täynnä. Joten en voi verrata minkälaista kehissä on ollut silloin pyöriä. Saiko ennen paremmin koiralle sertin, vaikka se ei PN/PU 1 ollutkaan, vai jaettiinko sitä SA:ta silloin vain vähemmän? Minä voisin ehdottomasti olla sen vanhan säännön puoella jos vain me näyttleyistä harrastuksena kiinnostuneet ihmiset saisimme olla näyttelypaikalla niin että puukkoja ei lentele selkään. Mutta toisaalta täytyy kuitenkin mainta erään ulkomuototuomarin lausahdus "serti annetaan sille joka sen ansaitsee, ei sille joka sitä tarvitsee".
Viikko sitten sunnuntaina oli vetämässä Beaglekerhon näyttelytreeneja kannuksessa. Mukava nähdä eri ikäisiä ihmisiä ja koiria jotka ovat aidosti kiinnostuneita siitä miten beagleä tulisi esittää kehässä ja siitä, että sen kanssa tulee harjoitella näitä juttuja ennen oikeaan kehään menoa. Näyttely tilanne ei ole enää harjoittelun paikka. Harmikseni eilen Kajaanissa uros beagleissä suoranaista tuomarin pelkäämistä oli havaittavissa. Ei annettu mitata eikä koskettaa. Sellaisen "hei mä oon virtainen beagle"- koiran jonka hampaat oli vähän vaikeampi tarkistaa erotti heti siitä jolla ei ollut aikomustakaan antaa tulla tuomarin luoksensa. Tämän ensimmäisen tyypin koiran kanssa vaan paljon treeniä niin se onnistuu helpommin, koirat selvästi kuitenkin olivat luonteeltaa oikeita. Mutta tämän jälkimmäisen tyypin koirissa oli jo sitten selvästi havaittavissa luonteessa moitetta. Kyllä beaglen pitää päästä ihminen lähelle ja tulla itse puolimatkaan (jos ei perillekin asti) asti vastaan. Harmittavasti näitäkin beaglejä sitten palkittiin näyttelyssä, sanoi jopa tuomari ihan suoraan että katsoi nyt vähän läpi sormien.
Nyt vaan kerhot näyttelyharjoituksia järjestämään. Pohjois-Pohjanmaan beaglekerholla näyttää pyörivän joka viikko treenit. K-P bealekerholla nyt oli tällainen ainakin tämän yhden kerran harjoitus. Kannattaa olla vaikka metsästysseurojen tai muiden metsäsyskoirakerhojen kanssa paikkakunnalla yhteistyössä ja pitää näitä "metsästyskoiraroduille" tarkoitettuja näyttely treenejä. Siellä ei maisterin papereita tarvita. Vaikka koira kotona pelaisikin on tilanne heti toinen kun siellä on muita koiria ja vieras ihminen tutkii.
Kotiasioita
Eilen oli myös meidän tuvan lattialta (samasta kohtaa aina) löytynyt kuivunut pissa. Lauantaina iltapäivällä siivosin ja silloin sitä ei siellä vielä ollut. Iirohan se..mä luulin että pallien poistosta voi tulla virtsankarkailua, mutta ihan selvää sisälle kusemista en luullut siitä tulevan. Ulkona se ei myöskään enää, silloin kun käydään vain pihalla pissalla, nosta jalkaa vaan tekee kyykky pissan tyttöjen tapaan. No seurataan tilannetta.
Kommentit